|
|
oiva vapsriikin nuuska. Talvista aikaa taasen ei ensinkään hätää sen,
joka mälliä pureksii; joutuupa sisään haapanen halko, sen kimppuun kohta
miehet niinkuin jänikset, ja pian on jokaisen poskessa aika märepala,
ja käypä se laatuun tupakin puutteissa. Sanalla sanoen, koko elämä
vesikoijussa käy laatuun, vaan että kaasi on joteskin tiukka. Olinpa
valmis toki kärsimään enemmän, paljon enemmän päästäkseni kurjan
tyttäreni luoksi, joka, niinkuin kuullut olen, on nyt suojaton, ilman
äitiä ja isää.
EERIKKI. Olet siis kuullut vaimos kuolon?
NIKO. Albionin rannalla sanoman sain, muistelin, mitä tehnyt olin, ja
kotimaahani kohta purjehdin.--Eerikki, sinä kaiketi tiedät, missä ja
kuinka tyttöni nyt elää!
EERIKKI. Äitinsä kuoltua, perintönsä, niin huone kuin irtain tavara,
myytiin huutokaupassa; suutari Topias, lähin naapuri, esimieheksensä
joutui, ja haltuunsa otti hän sekä tyttärenne että tyttären rahat.
Kuinka rahat ovat käytetyt, sitä ei tietä, mutta niinkuin orja on
tyttö raiska saanut työtä tehdä suutarin huoneessa.
NIKO. Tulenpa kohta ja sun pelastan ja suutarin tilintekoon vedän.
--Muistatko jotain kummallista jälkeensäätöstä siltä vanhalta
korpraalilta, säätöstä joko tyttären tahi suutarin pojan hyödyksi,
aina ken ensin heistä joutuisi naimisiin?
EERIKKI. Asian tiedän! Kaikki näyttää toki käyvän suutarin pojan
hyväksi. Hän on nyt parhaillaan naimaretkellänsä, jonne vanhempansa
kiivaasti joudutit häntä, estäin tytärtäsi saamasta Kristoa, eräs nuori
seppä, oiva mies. He tiesit, kuinka toimitit.
NIKO. Sen tiesit; mutta kulta on multa. Sinä Kristos saat; naittajas on
tässä. Sua himoon nähdä, Jaana-kynäsein.
EERIKKI. Seuraa minua, niin pääset kyydillä, mutta tiellä viivymme toki
kaksi tahi kolme päivää. Asiaini tähden täytyy mun koukku tehdä!
NIKO. Suoraan kotokylää kohden koukkuja tekemättä!--Nyt, toverini,
hyvästi!
EERIKKI. Pian taasen toinen toisemme kohdataan!
NIKO. Niiden tuttavien mäkien, kivien ja kantoin vaiheilla.--Hyvästi
jää! (Menevät kumpanenkin eri haaralle).
VÄLIVERHO.
(Puol'matkan krouvi. Kummallakin sivulla vähäinen pöytä. Oikealla istuu
Sakeri ja Iivari, viinaputelli ja lasit edessä; vasemmalla sivulla Niko
olvihaarikan ääressä).
NIKO (itsekseen, juotuansa haarikasta). Saakelin väsyksissä vaan; mutta
eihän ole merimiehen työ, mäkistä maantietä mittailla, tomussa ja
pöllyssä.--Peijakas! kangistuuhan miehen kintut kuin ajetun jäniksen,
enkäpä tiedä koska matkani päässä olen, ellen pääse jonkun maanmoukan
reteliin. Mutta meneepä tähän haarikkaan viimeinen äyrini, ja sitten on
puhdas hyvä.--Mutta hätää ei vielä, ei yhtään; aika neuvoja antaa.
(Juo). Mitä narriahan lienevät nuo kaksi tuossa pöydän ääressä?
IIVARI. Aatelkaas perään, eno Sakeri, tänä ehtoona, juuri tänä ehtoona
tulee Esko kotiin naimaretkeltänsä nuoren vaimonsa kanssa, mutta minä,
jonka, niinkuin tiedätte, piti tuoman höystettä jälkihäihin, olen tässä
kahdella tyhjällä kouralla. Kirkas tuli ja leimaus, eno Sakeri!
SAKERI. Kaikki käy hyvin, jos teemme niinkuin olen sanonut. Luota minuun
vaan, Iivari poika! Kaikki käy hyvin! (Iivari ryyppää).
NIKO (itseks.) Suutari Topiaksen nuorempi poika ja Martan veli; nyt
tunnen seuran!--Näyttää kuin ei olisi laitansa juuri niinkuin pitäis.
(Krouvari tulee).
IIVARI. Mitä sanot, krouvari, sinä hyväntahtoinen ihminen, niin avulias
kaikkia vastaan; mutta saatpa palkkas viimeisenä päivänä sinäkin, täyden
palkkas saat, sillä sinä pientä janoovata lähimmäistäs täällä juottanut
olet!
KROUVARI. Hi hi hi! sinä veitikka!--Mutta onpa minulla teille jotain
ilmoitettavaa.
IIVARI. Mitä? Eikö ole kaikki maksettu?
KROUVARI. Kaikki maksettu!
IIVARI. No, mitä mutiset sitten?
KROUVARI. Mutisenpa, että jos tahtoisi nyt onni, niin taitaispa hän
antaa meille aika potkauksen!
IIVARI. Jos hän potkaisis sinun helvettiin, niin olispa se meille
kaikille onni suuri!
SAKERI. Nyt olet päissäs, Iivari!
IIVARI. Siitä kiitän krouvaria, sitä Pelssepuupin tullimiestä!
SAKERI. Kitas kiinni, poika!
KROUVARI. Ei, hyvä vieras; sanavalta on tässä kaikilla ja lupa
leikin-laskuun! Ei mitään vaaraa, vieraani, ei yhtään!
SAKERI. Haastelittepa jotain onnen potkauksesta, mikä oli
tarkoituksenne?
KROUVARI. Asia on tämä: niinkuin kerrotaan, on näillä seuduilla ihan
äskettäin nähty se suuri varas, joka eräältä ulkomaan kreiviltä varasti
niin äärettömän summan, ja jonka kiinniottajalle luvattiin seitsemän
sataa riksiä.
SAKERI. Milliseksi kertoivat miehen muodon?
KROUVARI. Keritty, tumpuri tukka, pieni piikkiparta, ja musta pilkku
lähellä vasenta sierainta!
IIVARI. Niinkuin naulaan!
SAKERI. Sama mies!
KROUVARI. Pitäkäämme tarkka vahti; hän ehkä astuu huoneeseni pianki. Ja
jos saisimme pojan kiinni, niin eikö olisi se onnen potkaus?
SAKERI. Aika potkaus!
IIVARI. Joutuisi hän kynsiini vaan, niin nuoriin panisin miehen kohta,
istuttaisin hänen koreasti rattailleni ja riemuten kotoa kohden
karsisin rahakuormallani, ja sitten nimismiehelle hänen kanssaan!
NIKO (itseks.) Tuhat tulimmaista! Johtuupa mieleeni kuje, saakelin
lystikäs, ja taitaa minulle vielä antaa ilmatteeksi kyydin kotia, jos se
vaan onnistuu.--Koettaa kelpaa! Päin tuuleen vaan, Niko, ja ole yhtä
sukkela kuin ennenkin!--Krouvari auttakoon minua juonessa.
(Krouvarille). Kuulkaatpa, isäntä!
KROUVARI. Kernaasti.
NIKO (mennen erillensä krouvarin kanssa). Luullakseni, ette tunne minua?
KROUVARI. Näen teidän ensi kerran!
NIKO. Erehdys, isäntäni. Monta kannua olemme yhdessä tyhjentäneet!
KROUVARI. Sitä en muista. Sanokaa nimenne.
NIKO. Jos tempaisitte pois tämän parran, niin luulenpa, että löytäisitte
sen takaa entisen Järvelän Nikon kasvot.
KROUVARI. No koira vieköön! (Kättelevät).
NIKO. Mutta hiljaa, isäntä!--Minulla on mielessä vikkelä, viaton juoni,
johon pyydän teidän apuanne! Nyt käymme porstuakamariinne, ja minun
ajaessani tätä partaani, te keritsette tukkani ja annatte päälleni
toisen takin ja hatun. Leukapäähäni jätän piikkiparran ja teen pienen,
mustan pilkun nenäni viereen, ja se suuri varas on valmis. Minä astun
taasen sisään, nuot tuossa ottavat minun kiinni, ja sitokoot minun
nuoriinki, se ei tee mitään, mutta kotia pääsen vapaalla kyydillä. Ja
aatelkaas: se nauru ja riemumeteli sitten kaikelle tälle!
KROUVARI. Tuo taitaa olla saakelin vikkelätä, mutta katso, ettei saata
se sinua pitempiin kiusauksiin. Taidatko kohta ja varmaan toteennäyttää
kuka olet?
NIKO. Kuinka hyväänsä, mutta enpä ylen-anna tätä juonta jonkun pienen
kiusauksen tähden, ja toiseksi, niin varkauden tapahtuessa istuin minä
Turun linnassa, söin vettä-leipää ja Turkuun tulin suoraan Engelsmannin
laivalta.
KROUVARI. Hyvä! Me käymme käsiin!
NIKO. Malta! (Korkeammalla äänellä). Mitä olen velkaa?
KROUVARI. Kuusi kopekkaa, hyvä vieras!
NIKO (maksaa). Nyt hyvästi!
KROUVARI. Onnea matkalle! (Niko menee).
IIVARI. Mielisinpä tietää, mikä partaleiju tuo oli!
KROUVARI. Jos oikein muistan, niin on hän merimies. (Katsellen ulos
akkunasta). Sille näyttää käymisensä myös.
IIVARI. Hän näytti minusta kuin kelpaisi hänelle toisen miehen koni.
KROUVARI. Minä luulen hänen kunnialliseksi mieheksi. (Menee).
SAKERI. Mutta nyt lähemme, poikani!
IIVARI. Mitä kohden?
SAKERI. Kotoa kohden, tiedäthän!
IIVARI. Ei koskaan!
SAKERI. Mitä sanoit?
IIVARI. Ei koskaan, eno Sakeri, ei koskaan kotoa kohden!
SAKERI. Mihen sitten?
IIVARI. Hirteen!
SAKERI. Poika, pidä suusi, sanon minä, semmoisista puheista!--Hei!
olethan vielä nurrumielissä, vaikkas olet jo kumonnut usean ryypin!
IIVARI. Kaikki on nyt entistä toisin, kaikki edestakaisin, nurinniskoin,
niinkuin Jaakkolan muorin tallukka. Ei askelta, ei hiiren tolaakaan
enään menneitten päiväin muotoista. Ennen, nieltyäni kaksi, kolme
ryyppiä, olinpa iloinen ja kielevä kuin pääsky, mutta nyt, vaikka
kauhalla kitaani kaataisin, niin harmaiksi käyvät silmäni vaan, ja
entisen suloisen liehauksen sijaan tunnen nyt ainoastaan tuommoisen
humajavan sekamelskan päässäni, ja mieli on aina musta kuin viinapannun
kylki.
SAKERI. Hiiteen kaikki mielen mustuus, me ruoritamme itsemme tästä
retkestä kuin enkelit. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään
syytä päätä kallistella!
IIVARI. Kaikki hyvin, jos toimitatte minulle kymmenen riksiä!
SAKERI. Ennen taidan kääntää auringon juoksun, kuin saada sinulle kokoon
kymmenen riksiä!
IIVARI. Mutta juuri sen summan tekee sekä kuorman hinta että kylän
säntirahat yhteiseen, jotka me yhdessä olemme juoneet kaikki viimeiseen
äyriin!--Pitihän minun ostaa Leenan-Kallelle kruutia ja haulia
linturahoillansa, Anna-muorille naulan nuuskaa munien edestä, Ali-talon
Maija-rukalle naula kahveeta--ja puoli sokeria, ja virolais-ukko
Hanssulle kaksi naulaa tupakkia ja kolme ryssän-limppua, ja monta muuta
säntiä vielä. Herra armahda minua! Minä olen hukassa!
SAKERI. Kaikki ottivat ryövärit, kaikki!
IIVARI. Se konsti ei kestä. Kerrottaisi minulle tämänkaltainen historia,
niin uumoisinpa kohta toista ja arvaisin pian asian oikean laadun; ja
tiedänhän löytyvän muita yhtä viisaita kuin minäkin. Ei, tämä vale ei
pelasta meitä. Hummaustamme Hämeenlinnassa, jonka niin moni todistaa
taitaa, ei voida salata, ei millään voimalla; se tulee tietyksi!
SAKERI. Mutta malta, että silloin on jo ajan vileä käsi ehtinyt tulla
väliin, asia jymisee heikeesti kuin kaukainen ukonilma, ja siksi on
kentiesi uusia neuvoja keksitty paranteeksi kaikelle; mutta jos me nyt
kohta sanoisimme alastoman totuuden, niin tiedä, että paukkuu, ja
karttakaamme vasamaa!
IIVARI. Se vasama on tervapamppu.
SAKERI. Mutta siitä ei yhtään pelkoa, jos vaan oikein käytämme sukkelan
neuvoni!
IIVARI. Huono neuvo! He ehkä tietävät jo kaikki.
SAKERI. Mahdotonta.--Tielle nyt vaan, poikani!
IIVARI. Ei!--Kymmenen riksiä tänne!
SAKERI. Sitä en taida!
IIVARI. Teidän täytyy, en päästä teitä muutoin. Te tähän hävitykseen mun
narranneet olette, teiltä tulkoon apu myös!--Kymmenen riksiä, eno!
SAKERI. Sula mahdottomuus! Ota niskani ennen!
IIVARI. Olkoon menneeksi! Niska maksakoon kaikki; juuri niin aattelen
minäkin, ja nyt seuraamme minun neuvoani, nyt lähemme koreasti hirteen
molemmat, yhdessä menemme, seuraa teemme aina kuolemaan asti!
SAKERI. Vaiti, Iivari, vaiti!
IIVARI. Sittenpä vaikenemme ja nukumme makeasti, ja suokoon Jumal',
että taidamme molemmat riippua samassa puussa; sentähden mennään nyt ja
etsitään joku väärä-oksainen, järeä, kaikin tavoin sopiva mänty. Itse
työssä, työssä viimeisessä, lupaan auttaa teitä, miestä vanhaa, ja
sitten vasta pidän huolta itsestäni, ja enpä tarvitse apua minä,
taidanpa silpoa kuin tikka.--Nyt mennään, eno!
SAKERI. Poika!
IIVARI. Te luulette mun lyövän leikkiä, että kuuluu puheeni hieman niin.
Nojah! taidanpa leikitä keskellä kuolon kurimusta, taidan nauraa
Manalaista vasten partaa; sillä niin on luontoni. Mutta onpa aikeeni
vakaa, järkähtämättömän vakaa. Kuoloon menen! Tunnin päästä mua taittaan
polttopuuna pistää kattilan alle.--Mustaan kuoloon. Mutta ensin pitää
teidän saaman hyvin ansaittu osanne! (Uhaten Sakeria). Tämän nyrkin
nimessä! Te olette ollut minulle perkele, kiusaava pimeyden enkeli!
SAKERI (käyden pelästyen ovea kohden). Älä, Iivari, älä! Minä huudan
krouvarin avuksi! (Niko, tukka keritty, piikkiparta leualla, pieni
pilkku lähellä vasempaa sierainta ja toinen hattu ja takki päällä, astuu
sisään. Sakeri katselee häntä suurilla silmillä).
SAKERI (itsekseen). Se on hän!
IIVARI (itsekseen). Seittemän sataa riksiä, jos vaan onnistuu!
SAKERI (itsekseen). Mailmani rupeaa valkenemaan!
IIVARI. Siinä on minulle pelastuksen kallio! (Sakeri ja Iivari tekevät
tärkeitä viittauksia toinen toisellensa. Iivari asettaa itsensä ovelle).
NIKO. Onko talossa viinaa?
SAKERI. Sepä kysymys. Tämä on krouvi, iloinen krouvi. (Itseks.) Hikoonpa
ankarasti. Jos nyt vaan kaikki kävis hyvin!
NIKO. Missä ovat tämän huoneen haltiat?
SAKERI. Krouvari tulee kohta; olkaa hyvä ja vartokaa!
NIKO. Aikani on tärkki!
SAKERI. Ei niin, ettette hetkeä levätä jouda.--(Itseks.) Se on hän!
NIKO. Meillä on kaunis ilma!
SAKERI (itseks.) Ko'okas mies. Minä tulen kovin levottomaksi!
(Ääneensä). Se käy laatuun, se ilma!
IIVARI (itseksensä ovella). Onnetar, sua rukoilen, näytä mulle etupuoles
kerran vielä, hetken aikaa sen loistaa anna! Näytä edes pieni vilaus,
minä rukoilen!--Kaikki käy hyvin!
SAKERI. Suokaat anteeksi: mistä kaukaa on vieras?
NIKO. Naantaalista!
SAKERI. Mihin kulkee tie?
NIKO. Naantaaliin!
SAKERI. Kotomatkalla siis!
NIKO. Kotomatkalla Käkisalmen kaupungista!
SAKERI. Arvattavasti ovat hyvin tärkeät asiat teitä pakoittaneet tälle
matkalle?
NIKO. Kuolihan multa täti siellä, ja luulin saavani periä ämmän, mutta,
saakeli soikoon! tulenpa takaisin tyhjempänä kuin mentyäni. Miehensä
sukulaiset veivät kaikki ja minun haukkuivat he hyvän omaksi; sillä
kaikkialla, hyvät ystävät, vääryys parastansa koettaa!
SAKERI. Kohtaloonne surkettelen. Ja käynyt olette kaiken tien?
NIKO. Käynyt kuin Jerusalemin suutari!
SAKERI. Ei konttia selässä eikä nyttyä kädessä?
NIKO. Köyhä saatana, köyhä saatana!
SAKERI (itseks.) Ei yhtään epäilystä enään! (Häristää nyrkkiinsä,
varoittaen Iivarille. Ääneensä). Lait ja oikeudet ovat kiivaat, hyvä
naapuri; näyttäkää minulle passinne!
NIKO. Mitä huolimme passista; olemmehan Suomalaisia kaikki!
SAKERI. Tosin haastat kieltämme, mutta ken taitaa vaan siitä sua vannoa
Suomalaiseksi? Ja luulenpa havaitsevani niinkuin jotain vierasta
murrosta puheesi laadussa.--Näytäppäs minulle passis, mies! (Niko
katsahtelee levottomasti ympärillensä). Passi!
NIKO. Sinä et taida sitä lukea!
SAKERI. Taidan, jos se vaan on äitimme kieltä!
NIKO. Se on ruotsia!
SAKERI. Näytä se kuitenkin! (Niko juoksee ovea kohden, Iivari ja Sakeri
karkaavat päällensä. Sakeri huutaa).
IIVARI. Seis, mies! (Kaikki kolme yhdessä kimpussa kiertoilevat
rynnistellen ympäri teateria).
SAKERI. Pidä kiinni kuin kuolema, Iivari, pidä kiinni! (Krouvari tulee).
Köysi tänne, krouvari! Jumalan tähden, köyttä ja nuoraa tänne!
KROUVARI. Paikalla paikalla! Elkäät laskekaa häntä! (Menee).
SAKERI. Iske häneen kyntesi, Iivari! Elä hellitä, elä hellitä!
IIVARI. En hellitä; en, vaikka lapani lähtis kylkiluita myöten. (Aina
tuimempi temmellys).
SAKERI (valittavalla äänellä). Hän pääsee meiltä karkuun, karkuun hän
meiltä pääsee. Rientäkäät apuun meitä kaikki ihmiset! (Krouvari tulee
nuoran kanssa).
KROUVARI. So, so, hiljaa, junkkari! (Ottelus pysäytyy). Sinä hukkaan
ponnistelet, mies parka!--Käpäleet koreasti tänne vaan!
IIVARI. Antakaas nuora minulle! (Sitoo Nikon kädet nuoriin).
KROUVARI. Vain niin, tässäkö on nyt lintumme, ja niin pahasti
takerrettuna paulaan? Ahaa, sinä veitikka! (Itseks.) Peijakas! kuinka
hän taitaa pitää vakavan suun!
NIKO. Elä sido niin kovasti!
KROUVARI. Eläpäs sentään kiristä pahoin kurjan saatanan käsiä!
SAKERI. Niin kuitenkin, että istuvat kiinni, kiinni kuin
kruuvi-penkissä!--Haa, onpa mies kädessämme kuitenkin ja seittemän
sataa riksiä!
IIVARI. Seittemän sataa riksiä! (Niko tekee äkkinäisen rynnistyksen
tavoittaen ovea kohden, Sakeri huutaa; kaikki karkaavat päällensä estäen
pakonsa).
IIVARI. Ei juuri niin, poikani!
SAKERI. Siivosti vaan! Saatpa muutoin korvillesi!
NIKO. Noh, olenpa siivo, siivo kuin lammas!--Olkoon menneeksi ja
tulkoon mitä tuleman pitää! Suru ja murhe ei luontooni kuulu.
SAKERI. Mielisitkö sanoa meille nimes?
NIKO. Nimi seisoo passissa!
SAKERI. Missä on passis?
NIKO. Povitaskussani!
SAKERI (ottaa taskusta passin). Hyvä hyvä! Tämä tulee sulle kalliiksi
passiksi; sillä hyvin tietysti on se oma kättes työ.--Se pistetään
talteen! (Panee passin omaan taskuunsa).
NIKO. Mutta mitä aivotte nyt parhaakseni?
IIVARI. Panen sinun koreasti rattaille ja kyyditän kotiani ja siitä
saatan sinun meidän pitäjän vallesmannin haltuun!
NIKO. Minkävuoksi hänen haltuunsa?
IIVARI. Miksi kysyt syytä, jonka tiesit ennen kuin me?
NIKO. En tiedä syytä; viaton olen kuin taivaan tähti!
KROUVARI. Ha ha ha!
SAKERI (itsekseen). Hävytön vintiö mieheksi. Tahdonpa hieman ilveillä
kanssaan. (Ääneensä). Minä kysyn sinulta, mies: tunnetko yhtään ulkomaan
rikasta herraa?
NIKO. Monta!
SAKERI. Tässä Suomessa?
NIKO. Monta!
SAKERI. Niin niin! Mutta yhdeltä varastettiin ankara rahasumma, ja
sentähden kysyn sinulta nyt jos tunnet yhtään suurta, suurta lurjusta?
NIKO. Yhden tunnen parhaasta sortista, ja hän ehkä hoitaa sitä
kadonnutta rahasummaa!
SAKERI. Miehen muoto?
NIKO. Pää on kiireeltä otsaan niinkuin kapin paljastama, alipuolella
otsaa kaksi pientä, punaista silmää killistelee, ja oikean alla on
parhaillaan joku keltasininen koristus; muutoin on kasvoillansa nauriin
haamu ja viinan karva. Se on miehen muoto, ja, sen takaan, suurimman
lurjuksen muoto maapallon päällä!
IIVARI. Enon kuva. Minä julmistun. Mitään lurjuksen elkeä ei ole laki
vielä koskaan tainnut oikein saada Sakerin päähän. Minä julmistun enoni
puolesta!
SAKERI (Nikolle). Sanoitko mun varkaaksi?
NIKO. Sanoinko sun varkaaksi?
SAKERI. Kysynpä sinulta: sanoitko mun varkaaksi?
NIKO. Kysynpä sinulta: sanoinko sun varkaaksi?
SAKERI. Sen teit, päävaras!
NIKO. Se todista, ja todista myös että olen päävaras!
IIVARI (itseks.) Enemmin tätä lajia, enemmin!
SAKERI (itseks.) Ryökäle!
IIVARI. Eno, me teemme tamppua tuosta häpeemättömästä miehestä!
SAKERI. Ei, Iivari! Miksi olisimme lapsekkaita ja saattaisimme tuhon
narrin puheista?--Mutta onpa hän hieman vikkeläkin. Hi hi hi! Totisesti,
hieman, ja saakoon hän ryypin siitä! Yksi ryyppi, krouvari, yksi ryyppi
miehelle! (Krouvari kaataa Nikon suuhun ryypin). Jokainen neron merkki,
vaikka pieni kuin saivar, pitää oikeutensa saaman; ei auta! Ja
sukkeluuspa tämäkin, ehkä joteskin laiha. Noh, se taitaa kuitenkin
ansaita ryypin!--Iivari! Onpa aika lähteä, ja riemuten nyt lähemme;
kotiasi, sen tiedän, nyt halaat päästä, ja äsken vielä pelkäsit
lähestyä sitä! Vilauksessa kaikki muuttui.
IIVARI. Äsken köyhä niinkuin rotta, nyt seittemän sadan riksin mies!
Pelkäisinkö kotoa nyt, vaikka olisin hävittänyt kymmenen kertaa
enemmän?
SAKERI. Me tulemme sinne kuin herrat!
IIVARI. He ottavat mun vastaan kuin patruunan!
SAKERI. Hyvin kaikki!--Mutta rientäkäämme!
KROUVARI (itseks.) Mielinpä vähän lisätä tämän leikin hulluutta.
(Ääneensä). Suokaat anteeksi; mutta malttakaat: mies otettiin kiinni
minun huoneessani, ja itse kiinniottamisessa teitä autoin myös;
pyydänpä sentähden tulla osalliseksi luvatun palkinnon kolmannesta
osasta.
IIVARI. Huuti, krouvari!
SAKERI. Tydy viiteen riksiin!
KROUVARI. Naapurini, muistakaat, mikä on oikeus ja kohtuus! Minä pyydän
kolmatta osaa, enkä ansaitsematta.
IIVARI. Mene hiiteen, krouvari! Tahdotko pilata onneni, sinä saatana
keskellä sinisiä liekkiä?
SAKERI. Hiljaa hänen huoneessansa! (Erittäin Iivarille). Annas kuin
minä kuittaan hänen! (Menee krouvarin kanssa sivulle). Neljän silmän
välillä taittaan sanoa ja tehdä mitä hyväänsä. Sen tiedätte?--
Kuulkaatpas: Minä olen mies, joka on kappaleiksi purrut hävyn pään ja
varoiksi parkinnut selkänahkani tuuman paksuksi, ja taidan siis tehdä
ihmeitä, jos tarvitaan.--Uskokaa, mitä sanon, ja kuulkaatpa vielä: jos
ette kohta luovu kaikista vaatimuksistanne tämän vangitun miehen kautta,
niin tuleen huoneenne leimahtaman pitää joku pimeä syksy-yö, olkaat
varma siitä.--Minä olen vimmatuilta kohtauksilta kiusattu mies!
KROUVARI (pelästyvinään). Suokaat anteiksi, jos olin nenäkäs! Minä
rukoilen!
SAKERI. Sinä et ensinkään tahdo sekautua tähän asiaan?
KROUVARI. En äyriäkään pyydä!
SAKERI. Kuule, Iivari, mitä hän ilmoittaa!
KROUVARI. En äyriäkään pyydä!
IIVARI. Se on häneltä viisaimmin tehty.
SAKERI.. Nyt on meitä vaan kaksi osamiestä!
IIVARI. Kaksi! Kutka ovat he?
SAKERI. Minä ja sinä, tietysti. Kuin veljekset me jakaamme
palkintosumman; kolme sataa viisikymmentä kummalleki tulee.
IIVARI. Minä julmistun uudestaan!
SAKERI. Sinä juonikas nallikka, emmekö häntä yhdessä ottaneet kiinni?
IIVARI. Minäpä hänen hallitsin ja minun hevoiseni ja rattaani saattaa
hänen kruunun korjuun!
SAKERI. Enkö auttanut sinua miten jaksoin?
IIVARI. Sentähden langetkoon teille viisikymmentä.
SAKERI. Puoli kummalleki, poika, puoli kummalleki.
IIVARI (käy Sakerin kaulukseen ja uhkaa häntä veitsellä). Kannu verta!
SAKERI. Iivari!
IIVARI. Tuli ja leimaus! Nyt en takaa, mitä veitsi tekee.
SAKERI (polvillansa). Minä rukoilen sinua, rukoilen.
IIVARI. Kannu verta! jos mielitte mutkistella.
SAKERI. Minä sataan tydyn.
IIVARI. Viiteenkymmeneen.
SAKERI. Olkoon menneeksi!
IIVARI. Hyvä! Nyt taidamme taasen jatkaa tiemme yhdessä.
SAKERI (itsekseen). Nielköön sinun perkel' kerran, sinä peikkoin sikiö!
--Mutta lain kautta kuitenkin sinulta osani vaadin.
IIVARI. Käy rattailleni, varas!
NIKO. Minä seuraan teitä, mutta muistakaat, että olen sidottu ja saakeli
teidän ottaa jos pahoin kanssani menettelette.
IIVARI. Kuin kuningasta sinua kuljetan; sillä olethan kallis aarteeni.
KROUVARI. Katsokaat vaan, ettei pääse hän teiltä karkuun. Aatelkaas:
seittemän sataa riksiä!
|
