SAMUEL CRÖELL: Ainoastaan ylemmäksi varkaita ja ryöväriä.

SOFIA: Hm. Missä on raja niille!

SAMUEL CRÖELL: Jossakinhan täytyy olla korkeimman oikeuden paikan. Laki
on annettu: täytyyhän olla siellä hallituksessa joku korkein, joka
sydämmensä pohjasta tahtoo, että tämä laki täyttyisi. Se täytyy olla
siellä jossain, vaikket sinä näe. No, jollei Kristiina,--hän on heikko
nainen,--niin joku, joka hänen jälkeensä tulee, tai joka on hänen
vieressänsä. Sen korkeimman, oikeamielisen hallituksen palvelija olen
minä ja siltä olen minä saanut valtakirjan.

SOFIA: Suuri lapsi!

SAMUEL CRÖELL: Niinpä niin, se on minun uskoni, että oikeuden täytyy
maassa tapahtua!

SOFIA: Ah Samuel, Samuel, me sorrumme. Sinä et tiedä kuinka mahtava on
heidän valtansa ja kuinka vähäpätöiset me olemme heidän rinnallaan. Tuo
kaikki vyöryy meidän päällemme vastustamattomalla voimalla.--Mörneriä
syyttämään!

SAMUEL CRÖELL: Jollen uskoisi oikeuteen, niin olisin minä pieni ja
vähäpätöinen heidän rinnallansa, mutta nyt ei ole voimassa minun
vertaistani. Minä tunnen, että he ovat kaikki minun käsissäni.

SOFIA: Niin sinä kukistat heidät asemiltaan, sinä mullistat kaikki,
mutta sitten, sitten kuin se on tehty ei sinulla ole voimaa vaatimaan
itsellesi, mitä sinulle tulee.

SAMUEL CRÖELL: Vaatia itselleni ei ole minun asiani. Kuitenkin uskon,
että oikeus tapahtuu minullekin: ja jos vaan hänen majesteettinsa asiaa
oikeen ajan, ei hän ole kieltävä minulta aateliutta.

SOFIA: Mutta Lisbeta! Panethan alttiiksi----

SAMUEL CRÖELL: Älä, älä, Sofia!

SOFIA: Ah, Samuel!--Mikä melu tämä on?

SAMUEL CRÖELL: Mörner seurueinensa.

SOFIA: Anna anteeksi, että olen sinua kiusannut. Ota koko voimasi
takasin, voimasi ja rohkeutesi. Älä pelkää, kaikki paperisi ovat
järjestyksessä. Kuitenkin, ethän minulle suutu: ole varovainen, älä
Mörneriä!

SAMUEL CRÖELL: Nyt en kuule enää mitään.

(Sofia vetäytyy perälle).


NELJÄS KOHTAUS.

Kaikki entiset. Mörner seurueensa kanssa.

MÖRNER (tulee melulla, seisahtuu Samuel Cröellin nähtyään): Mikä mies
se on tuo musta haamu? Luulen tuntevani.

ROSENHANE: Samuel Cröell, kuninkaallinen viskaali,--teidän
ylhäisyytenne! Käskin hänet äsken pois, hän ei ole totellut.

MÖRNER: Samuel Cröell? Olen kuullut, olen kuullut. Vai tuo se nyt on.
Missä toimissa hän täällä kuljeksii?

ROSENHANE: Hän kokoo syytöksiä teidän ylhäisyytenne virkamiehiä
vastaan.

MÖRNER: Olen kuullut, olen kuullut. (Samuel Cröellin puoleen:) Sinusta,
Samuel Cröell, on tullut korviini paljon valituksia. Liikut täällä
vapaasti ja mahtavasti niinkuin mikäkin seudun hallitsija, yllytät
rahvasta, loukkaat maan korkeata aatelistoa.

SAMUEL CRÖELL: Teidän ylhäisyytenne, minä ajan täällä lain ja oikeuden
asiata. Olen yksinkertainen virkamies ja tilin toimistani annan
kamarikolleegiolle Ruotsiin.

MÖRNER: Olen sinun kenraalikuvernoorisi. Ohitseni ja tietämättäni et
saa mitään toimia.

SAMUEL CRÖELL: Teidän ylhäisyytenne, en parempaa pyydäkään. Ilmoitan
siis paikalla, että salkussani kannan tällä kertaa kaksikymmentä kaksi
eri syytekirjaa, näistä tärkeimmät maaherroja Johan Rosenhanea,
Reinhold Metstakea, Mikael Jordania ja pormestari Törnskjöldiä vastaan.
He kaikki ovat täällä. Jos suvaitsette, luen kohta syytekirjat julki.
Se voi kestää vaan jonkun minuutin.

MÖRNER: Minä odotan. (Viittaa rauhoittavasti muille).

SAMUEL CRÖELL: Käkisalmen läänissä, joka on maaherra Reinhold
Metstakelle uskottu, on lopussa kaikki kunnia ja oikeus. Kaikki
rehellisyys on kuin hautakirstuun lyöty. Lainlukijat ja lautamiehet
ottavat rahaa ensin kantajalta, sitten myöskin vastaajalta. Voudit,
vallesmannit ja tuomarit, kaikki ovat punoutuneet niinkuin
herneenvarret toisiinsa kiskoakseen yhdessä mitä köyhtyneellä kansalla
vielä olisi jäljellä. Jos joku valittaa, sysätään hän takasin
lyönneillä tai pannaan rautoihin. Nämät kaikki ovat yleisiä syytöksiä.
Mutta minulla on erityisiäkin. Henrik von Blankenhagen--näin hänet
äsken täällä--hän on myynyt 300 tynnyriä jyviä, jotka määrättiin
Käkisalmen kaupunginkirkon korjaamiseen,--rahat omaan taskuunsa.
Thomasson, tullininspehtori, on yksin Viipurin tullirahoista pidättänyt
vääryydellä 8000 rikstalaria. Hän elääkin niin ylellisesti, ettei
ruhtinaat vedä hänelle vertoja. Eikö hänkin ollut täällä? Mitä maaherra
Metstakeen itseensä tulee, rajoitun tällä kertaa vaan pienempiin
syytöksiin. Hän ottaa jokaiselta tuomarilta suuria rahoja muka
käräjäverona. Se vero on tuntematon Ruotsin hallitukselle. Jokaiselta
irtolaiselta hän ottaa rikstalarin. Sakkorahat pistää hän ja lainlukija
omiin taskuihinsa--kruunu ei niistä saa vihiäkään.

METSTAKE: Teidän ylhäisyytenne--!

MÖRNER: (viittaa Metstaken vaikenemaan): Rauhoittukaa, hyvät herrat.

SAMUEL CRÖELL: Jordan--hän on täällä,--Rosenhane--niinikään--
Törnskjöld, täällä--kuulkaa!

MÖRNER: Vaiti häpeemätön, jo riittää!

SAMUEL CRÖELL: Yksi syytekirja kuitenkin on vielä muita tärkeämpi, ja
siitä ette tahtone jäädä tietämättömäksi. Se koskee teitä itseänne.

(Yleinen hämmästys. Samuel Cröell hakee paperia salkustansa).

MÖRNER: Minä odotan.

SAMUEL CRÖELL: Teidän suuret pitonne, juomingit ja ateriat,--missä
ikänä liikuttekin,--maksavat liian paljon rahoja. Tuhlaavaisuutenne on
tullut sananparreksi. Jokainen lapsi tietää tämän asian. No, tietäköön
sen myöskin Turun hovioikeus. Olen koonnut todistettavia esimerkkiä.
Onko se nyt laitaa, teidän ylhäisyytenne, että yhtenä ainoana yönä
pelkkään juomatavaraan ja ruokaan menee 1,293 taleria. Köyhässä maassa!

ROSENHANE: Puhuttelee niinkuin vertaistansa!

MÖRNER (nauraa): Sekö sinun syytöksesi? Sehän on raportti kyökistäni ja
syytös olisi ollut kokkimestariani vastaan tehtävä. Hän hankkii ruuat
niinkuin juomatkin.

SAMUEL CRÖELL: Jostakinhan rahat tähän ylellisyyteen täytyy ottaa.
Tileistä olen turhaan niiden lähdettä hakenut. Tileissä ei ole tätä
postia. Ja kuitenkin minulla on tässä todistukset siihen, että nämät
rahat ovat talonpojilta omavaltaisesti ylöskannetut, 1,293 talaria 24
äyriä. Se on syytökseni.

MÖRNER (raivostuneena): Valtakirjas!

SAMUEL CRÖELL (antaa valtakirjansa Mörnerille): Olette sitäpaitsi
vuosikausittain kantaneet veroja, joista Ruotsin hallitus ei tiedä
mitään. Olette jakaneet ne maaherra Metstaken kanssa omaksi hyväksenne,
ja lahjonut ylöskantomiehet. Tämä kaikki on todistettavissa.

MÖRNER (Luettuaan valtakirjan.): Tämän kirjan alla on nimi Axel
Oxenstjerna, valtakansleri.--Te elätte täällä Suomessa kuin säkissä.
Ettekö siis tiedä, että holhojahallitus on hajonnut? Ettekö tiedä, että
Ruotsin valtaistuimella jo on hänen majesteettinsa Kristiina
kuningatar? (Heittää valtakirjan Samuel Cröellin jalkoihin.) Sinun
valtakirjasi on vanhentunut! Ehkä tahdot käyttää tilaisuutta hyväksesi
ja pyytää minua toimittamaan sinulle uuden? (äänettömyyden perästä,
kääntyen muiden puoleen): Mitä minä näen! (polkee jalkaansa maahan).
Näinkö Suomen aatelismiehet käsittävät velvollisuutensa, kun kuulevat
kenraalikuvernööriä solvaistavan!

ROSENHANE: Teidän ylhäisyytenne, anteeksi! Hämmästys tuon lurjuksen
rohkeudesta on saanut meidät sanattomiksi. (Viittaa vallesmannille):
Rautoihin!

(Samuel Cröell pannaan rautoihin. Mörner alkaa rauhallisesti
ja ylenkatseellisesti nauraa, vähitellen myös kaikki muut.)

SOFIA (Esiintyy perältä.): Seis! Kuka vangitsee kuninkaallisen
valtuutetun?

MÖRNER: Mitä tahtoo tuo rouva?

TÖRNSKJÖLD: Teidän ylhäisyytenne, se on Samuel Cröellin vaimo,
syntyisin Gyllenstjerna.

MÖRNER: Totta totisesti! Sofia Gyllenstjerna.

SOFIA: Tunsit. Se on onneksesi. Päästä siis kahleista Samuel Cröell.

MÖRNER: Hän on loukannut paitsi minua myös maan korkeimpia
aatelisherroja.

SOFIA: Valittakaa majesteetille, ratkaiskaa riitanne kuinka parhaaksi
näette. Mutta nyt vapauta. Saat katua, ellet sitä tee.

USEAT ÄÄNET: Vankeuteen! Muurin alle hänet! Missä ei päivä paista eikä
kuu kumota.

JORDAN (miekka kädessä): Käskekää, teidän ylhäisyytenne, minä teen
oikeudenkäynnin lyhkäiseksi.

MÖRNER: Linnan kellariholviin viekää!

SOFIA: Seis, sanon. Te uskallatte hänen majesteettinsa Kristiinan
valtuutettua!

JORDAN: Me uskallamme mitä uskallamme.

SOFIA (Antaa Mörnerille paperikäärön.): Tässä, Mörner.

MÖRNER: Valtakirja Kristiinalta itseltään!--Seiskaa! Takaisin! (Samuel
Cröell tuodaan takasin.) Emme häntä vielä vangitse. Irti raudat.
(Vapautetaan raudoista.)

JORDAN: Kirottu rouva!

MÖRNER: Tässä on valtakirja kuningattarelta itseltään. Kuinka se on jo
tänne voitu saada.

SOFIA: Se on kuningattaren kansliasta suoraan annettu--minun kauttani!

MÖRNER: Sofia, näyttää niinkuin sinä itse olisit tämän meitä vastaan
nostetun vainon takana, Sano suoraan, mitä sinä tällä tahdot?

SOFIA: Sen saanette pian nähdä. Me tahdomme oikeutta.

MÖRNER: Oikeutta? Mitä vääryyttä on teille tehty? Ja jos on, eikö voi
sitä sovittaa ilman tämmöisiä rettelöitä. Tulkaa järkiinne, hyvät
ihmiset, sanokaa suoraan mitä haluatte: sinä Sofia, miksi matkustelet
Tukholmassa, ja sinä Cröell, miksi täällä panet toimeen pahennusta.

SOFIA (Itsekseen.): Miksi tunnen epävarmuutta.

MÖRNER: Jos sinulla on jotain toivomusta, sano; ehkä voisin auttaa
minäkin.

SOFIA (Samoin.): Ah, kuinka tämä on tuskallista. (Samuel Cröellille):
Samuel, mitä on minun vastaaminen. Hän voisi yhdellä sanalla luoda
onnemme.

MÖRNER: Minä odotan, vastatkaa!

SAMUEL CRÖELL: Teidän ylhäisyytenne, sovinto välillämme voi tulla
toimeen vaan yhdellä tapaa. Lakatkaa tätä kansaa ryöstämästä.
Peruuttakaa kaikki omavaltaiset verot, erottakaa virasta kruunun
hirttämättä olevat varkaat ja toimittakaa takasin ainakin osa niistä
varoista, joita itse olette kruunulta pidättäneet.

MÖRNER: Houkka! Minä tarjosin sinulle armoa ja sinä latelet minulle
sovinnon ehtoja. Luuletko sinä--! (Itsekseen): Maltahan, koira, vielä
sinut kahlitsen! (Ääneen): Eteenpäin lähden matkalle. Tämä paikka minua
inhoittaa. Hurraa hänen majesteetillensa! (Heittää valtakirjan Samuel
Cröellille.)

MUUT: Hurraa Kristiina kuningattarelle!

(Lähtevät kiihoittuneina.)


VIIDES KOHTAUS.

Sofia ja Samuel Cröell.

SAMUEL CRÖELL: Nyt Käkisalmeen! (Katsoo ikkunasta poislähteviä).

SOFIA: Katso etees, Samuel, siksi sinulla on järki.

SAMUEL CRÖELL: Tahdon pitää silmäni kiinni, että näkisin oikeuden.

SOFIA: Samuel, jos en olisi oikealla ajalla tullut, sinä olisit linnan
kellariholvissa. Eikö se ollut kaikkivaltiaan oma viittaus sinulle,
että olisit varovainen ja katsoisit eteesi?

SAMUEL CRÖELL (repäisten itsensä mittelöstä): Oh Sofia, sattumuksista
ei riipu oikeuden asia. Jollet sinä,--jotain muuta olisi tapahtunut.
(Kääntyy jälleen katsomaan).

SOFIA: Erilainen on meidän molempien usko. Itse olen sinut lentoon
laskenut. Kunpa nyt voisin sinun lentosi hillitä!

SAMUEL CRÖELL: Oo! Niin totta kuin elän, olen minä murtava tämän läänin
varasjoukon!




KOLMAS NÄYTÖS.


Markkinapaikka Käkisalmen läänissä. Talvi. Hämärä.


ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Markkinat. Markkinaväkeä. Pekka.

1:NEN MARKKINAMIES: Kuka tuolta tulee. Hämärältä ei erota.

2:NEN MARKKINAMIES: Kuka kumma--

3:S MARKKINAMIES: Pekka se on, viskaalin renki.

1:NEN MARKKINAMIES: Totisesti onkin.

2:NEN MARKKINAMIES: Nyt tulee pian itse viskaalikin.

3:S MARKKINAMIES: Saamme kuulla Pekalta. Hyvä olis kun tulis viskaali.
Kuuluu pahoja sanomia; sotamiehiä ovat taas ruvenneet ottamaan. Ajavat
väkeä kokoon joka taholta yhtaikaa, ettei enää tahdo päästä pakosalle.

1:NEN MARKKINAMIES: Tuoss' on jo Pekka.

USEAT MARKKINAMIEHET: Terve mieheen Pekka! Mitä kuulumisia.--

PEKKA: Terve miehet! En ole pelkkä Pekka. Olen sihteeriksi korotettu.
Räisälästa tultuamme viskaali itse korotti. (Miehet nauravat).

1:NEN MARKKINAMIES: No, no, terve sihteeri!

PEKKA: Viskaali saapuu tänne kohta. Pitkiltä matkoilta tulemme, suurien
salojen kautta. No tuokaas esiin eväitänne, nälkä on ja jano. (Istuu
kivelle, vasemmalla).

4:S MARKKINAMIES: Kas tässä kalakukko, leikkaapa siekale.

5:S MARKKINAMIES: Minulta saat talkkunapiiraisia.

6:S MARKKINAMIES: Otapas otrarieskaa, pannukakkua.

7:S MARKKINAMIES: Maistapa oluttani päälle.

PEKKA: No, no, en kaikkea hyvää saa yhtaikaa suuhuni, pankaa tuohon
ympärille. Kuinka markkinat käy? (Rupeaa syömään.)

1:NEN MARKKINAMIES: Kaikki hyvin tähän asti. Viipurin puolelaisia
odotamme turkiksia ostamaan.

2:NEN MARKKINAMIES: Ei yhtään herraa ole tähän asti näkynyt.

3:S MARKKINAMIES: Ja kauppaväkeä hiipii näkyviin joka suunnalta.

2:NEN MARKKINAMIES: Vakoojat panimme tuonne vaaralle. Pelkäsimme
sotaväen kirjoitusta. Jos näkevät herroja, kohta meille ilmoittavat, ja
me hajoamme.

PEKKA: Kohta loppuu herrain valta!

1:NEN MARKKINAMIES: On kestänyt miehen iän, loppuneeko päivässä.

PEKKA: Suuria uutisia tuon mukanani.

USEAT MARKKINAMIEHET: Mitä sanoo hän? Kuulkaa, kuulkaa! Onko
viskaalimme taas jotain kepposia niille tehnyt? Kerro meille uutisesi!

PEKKA: Viskaalimme on aina liikkeellä. Ja suuri on aina hänen apajansa
saalis.

MARKKINAMIEHET (nauravat): No niin on; niin on!

PEKKA: Näätsen kun lasken sormillani, yks: erotimme pormestari
Kröönin virasta, kaks: toimitimme Plankenhaakenin vankeuteen, kolme:
tulli-inspehtori Tuomassonin kunniattomaksi ja suuret sakot, neljä:
Savonlinnan maaherran Jordanin panimme viralta, viis: maaherran
Meestaakin panimme viralta. Näätsen ei riitä yhden käden sormet.
Otetaan toisen käden peukalo: Meestaakin jälkeen pääsi maaherraksi
Tönsölti, samana vuonna hänelle toimitimme eropassit. Hän tosin nyt on
päässyt sotakomisarjukseksi, mutta löyhällä istuu siinäkin se
virkaheitto. Toisen käden etusormi: piispalle toimitimme kovat
muistutukset Ruotsista. Mutta sinä armainen keskisormi, (huutaa):
kenraalikuvernööri Mörneri on kutsuttu Ruotsiin nuhteita saamaan ja
lähetetään täältä pois--Viroon!

MARKKINAVÄKI: Kenraalikuvernööri!

1:NEN MARKKINAMIES: Olisiko uskonut!

2:NEN MARKKINAMIES: Mitäs muut suuret herrat siihen sanovat?

PEKKA: Kaikki ovat kuin raivoisat pedot viskaalin jäljissä. Tahtoivat
ottaa kiinni Räisälän käräjillä, kun jäimme yksin ja oli pimeä.
»Viiltelenkö puukollani», kysyin minä. »Pistä puukkosi tuppeen, et saa
kädelläsikään huitaista», hän vastasi.

MARKKINAMIEHET: No?

PEKKA: Siihen olisi jäänyt kiinnipantavaksi. Ei tahtonut paeta eikä
sallinut riipsiä. Mutta minä ihan viime hetkessä työnsin hänet rekeen
ja läimäytin oritta piiskalla. Niin pääsimme. Muuten olisikin hukka
perinyt. Sieltä ajaessa korotti viskaali minut sihteeriksi. En minä
herroja pelkää!

2:NEN MARKKINAMIES: Etkö sitä mustapartaistakaan?

PEKKA: Niin Tönsöltiä? No jos pimeällä vastaan tulis ja luulisin
piruksi, en tiedä kuinka kävisi.

2:NEN MARKKINAMIES: Mutta päivällä?

PEKKA: Jos ei kukaan näkis?

2:NEN MARKKINAMIES: Jos ei olis todistajia--

PEKKA: Jos ei olis todistajia:--(näyttää puukkoansa).

2:NEN MARKKINAMIES: Niin minäkin.

3:S MARKKINAMIES: Älkää nyt sentään, ihmisverta sekin olisi.

1:NEN MARKKINAMIES: Mutta sano, kuinka yksin jäitte käräjäpaikalle?

PEKKA: No näätkös. Herrat tähän aikaan kulkevat sotaväen
kirjoituksissa. Se on se virkaheitto Meestaaki komisarjuksena siellä.
Kansa kun näki herrain tulevan, kaikki sikseen heittivät ja pakenivat.

2:NEN MARKKINAMIES: Sehän meilläkin. Olemme sentähden panneet vahdit
vaaralle.

3:S MARKKINAMIES: Vai ovat liikkeellä herrat! Kunhan eivät vaan
tännekin--!

PEKKA: Älkää mitään peljätkö. Niinkauan kuin viskaali on mukana, eivät
he mitään vääryyttä uskalla tehdä. Kunhan vaan ette jätä meitä yksin,
niinkuin Räisälässä. Kyllä minä Meestaakin hallitsen! Aseisinhan sitä
viimein kuitenkin tullaan, mikäs siinä auttaa.

1:NEN MARKKINAMIES: Niinkö luulet.

PEKKA: Noh!

2:NEN MARKKINAMIES: Emme jätä viskaaliamme!

MUUT MARKKINAMIEHET: Emme jätä!

1:NEN MARKKINAMIES: Teemme hänet kuninkaaksi!

2:NEN MARKKINAMIES: Sinäpä sanoit sanan! Teemme kuninkaaksi ja ammumme
jousillamme ja pyssyillä, kun viime tinka tulee.

3:S MARKKINAMIES: Lähetämme hänet Karjalasta apua hakemaan.

4:S MARKKINAMIES: Pois herrain valta!

1:NEN MARKKINAMIES: Pois herrat näiltä kulmilta.

MARKKINAVÄKI: Pois herrat! Samuli kuninkaaksi!

1:NEN MARKKINAMIES: Tuolla tulee viskaalimme!

4:S MARKKINAMIES: Tuolla hän jo tulee.


TOINEN KOHTAUS.

Entiset. Samuel Cröell (vanhentunut).

SAMUEL CRÖELL: Mitä huudatte? Kyllä kai muutenkin herrat teidät
löytävät! Vai ettekö pelkää?

1:NEN MARKKINAMIES: Terve Samuli! Emme pelkää. Meillä on vahdit
vaaralla.

SAMUEL CRÖELL: Näin minä ne vahtinne, kun tulimme ohi, vanha Paavola,
Rolli, Lahnas, kaikki tuttuja ja ystäviä. Käskin pois, eivät lähteneet.
Ihan turhaan siellä päiviänsä kuluttavat. Herrat tulkoot rauhassa.

MARKKINAMIEHET: Mitä sanot?

SAMUEL CRÖELL: Sanoin: herrat tulkoot rauhassa, me emme enää pelkää
herroja.

1:NEN MARKKINAMIES: Mutta jos he tahtovat sotaväen kirjoitusta
toimittaa!

SAMUEL CRÖELL: Laillisesti ensin kokoonkutsukoot. Ei sotaväen ottoa
markkinoina toimiteta.

1:NEN MARKKINAMIES: He tulevat rumpujen kanssa joka suunnalta ja mars
vaan joka kymmenes mies.

SAMUEL CRÖELL: Jos sotakomisarjuksen rumpu kuuluu, sitä ei saa paeta.
Me jäämme paikoillemme, ja minä kiellän toimituksen.

1:NEN MARKKINAMIES: Vielä heillä on tapa ruplaveroja nostaa joka
mieheltä ja heillä on verovoudit muassansa.

SAMUEL CRÖELL: Mitään veroja eivät saa nostaa näissä tilaisuuksissa.
Sen kieltää asetus. Ja me sen myöskin kiellämme.

3:S MARKKINAMIES: Paperit sinulla taitaa olla ylen hyvät, kun puhut
kuin kuninkaan nimessä.

SAMUEL CRÖELL: Hyvät ovat.

4:S MARKKINAMIES: Koska sinulla on lupa kuninkaalta, niin sanoppa
sanasi tässä asiassa: Meidän kylässä näet on aatelisherra; hänelle on
Ruotsin kruunu myynyt kaikki meidän veromme. Mutta tämäpä nyt tahtoo
isännöidä, veroja nostaa kaksinkerroin ja sitte vielä----

5:S MARKKINAMIES: Mutta meidän kylässä on aatelisherran vouti pannut
kiinni veljeni,--ei ollut mitään syytä, siitä vaan ettei nostanut
lakkia.

4:S MARKKINAMIES: Kuulehan minun asiani ensin. Hän on käskenyt meidän
kaivaa joen niittyjemme poikki, että hänen maansa kuivaisi. Mitä sanot
tästä?

SAMUEL CRÖELL: Mitään ojaa älkää kaivako. Sanokaa herrallenne että
viskaali itse tulee käräjille. Kyllä hän painaa häntänsä alas.--Sinä
siellä (5:lle markkinamiehelle) sano voudille, että viskaali käski
päästämään veljesi, ja hän päästää.

5:S MARKKINAMIES: Uskallanko sanoa? Pistää vielä minutkin kiinni.
Sanoppas sinä itse hänelle--

3:S MARKKINAMIES: Käskeppä meidän kymmenniekan toimittamaan minun
käräjäpaperini, jotka hän jo vuosi sitten----

6:S MARKKINAMIES: Minulta vei vouti ainoan lehmäni, kun en jaksanut
verotalaria maaherralle suorittaa--

MARKKINAVÄKI (Tuopi esiin valituksiansa yhtaikaa. Kuitenkin kuuluvat
seuraavat lauseet selvemmin): Toimita meille maat takasin.--Me tahdomme
maksaa verot kruunulle, eikä herroille.--Kohta ei ole tässä maassa
yhtään ristinsielua. Kaikki pakenevat.--Minun kaikki hevoseni ajoivat
pilalle, kun tuomaria kyydittiin.--Poikani veivät sotamieheksi, ainoan
poikani, kuules, ainoan poikani!

SAMUEL CRÖELL: Hiljaa, hiljaa, älkää kaikki yhteen suuhun huutako.
Luuletteko että minä joudan teidän lehmiänne ja käräjäpaperejanne
takasin perimään. En voi mitään sille, että sinun hevosesi ovat pilalle
ajetut, tai että sinun poikasi on sotaan viety. Minä voin hakea
oikeutta vaan teille kaikille yhtaikaa. Sentähden minun täytyy
suurimpia herroja vastaan ensin käräjät käydä. Väärät verot tahdon
teiltä poistaa. Hävittää herrojen vallan kaikkein päältä yhtaikaa,
kuuletteko.

2:NEN MARKKINAMIES: Sinulla on lupa kuninkaalta.

SAMUEL CRÖELL: Minulla on lupa. (Hyppää kivelle.) Kaikki verot, jotka
ruplaverojen nimellä kannetaan, ovat laittomia. Kuka niitä kantaa,
hänet antakaa ilmi minulle--olkoon vouti tai maaherra tai itse
kenraalikuvernööri. Ja minä toimitan hänet viralta.

1:NEN MARKKINAMIES: Suuren painon otat meiltä.

MARKKINAVÄKI (hyväksyvän melun ohella): Mikä mies se on, joka veroista
vapauttaa! Joka kenraalikuvernööriä vastaan nousee! Kuninkaaksi hän on
tehtävä!

(Yltyvästi kaikki):

Kuninkaaksi Samuli viskaali!

SAMUEL CRÖELL: Hiljaa! Luuletteko minun kapinaa nostavan Ruotsin
hallitusta vastaan!

1:NEN MARKKINAMIES: Ei kapinaa, vaan voimaa tarvitset avuksesi, jos
mielit herrat kukistaa. Me autamme sinua.

SAMUEL CRÖELL: Emme tarvitse mitään aseita. Laki ja oikeus auttaa
minua.

1:NEN MARKKINAMIES: Mutta herrat itse ajavat sinua takaa. Räisälässä
sinä vapautit kansaa veroista, mutta herrat tulivat ja olisivat
ottaneet sinut kiinni, ellei Pekka olisi sinua pelastanut.

SAMUEL CRÖELL: Kaikki karkasivat luotani ja jättivät minut yksin.

1:NEN MARKKINAMIES: Sinä kielsit jousilla ampumasta.

SAMUEL CRÖELL: Kielsin ja kiellän vieläkin. Kapina on vastoin lakia,
mutta mehän tahdomme että laki tapahtuisi; kuinka silloin aseisin
kävisimme, ymmärrätkö? Laki on heidät saavuttava!

2:NEN MARKKINAMIES: Hänen puheensa ovat lapsekkaat!

1:NEN MARKKINAMIES: Kruunu on kaukana. Rupee sinä kuninkaaksi. Me
kannatamme sinua.

SAMUEL CRÖELL: Minä olen kuninkaan palvelija ja ajan hänen oikeuttansa,
Mutta kapina on vääryys ja laittomus. Luottakaa Ruotsin hallitukseen.

1:NEN MARKKINAMIES: Herrat sinut kukistavat. Mitä me sitten?

SAMUEL CRÖELL: Oikeus ei kukistu.

2:NEN MARKKINAMIES: Hänen puheensa ovat lapsekkaat.

MARKKINAVÄKI (Kiistelevät keskenänsä meluten.): Mikä oikeus! Samoja
herroja ne on Ruotsissakin. Ei herra herraa kosta.

3:S MARKKINAMIES: Tuli on sytytetty vaaralla!

MARKKINAVÄKI (säikähtäen hyppäävät pystyyn ja tahtovat paeta): Herrat!

SAMUEL CRÖELL (huutaa): Hei miehet! Seis! (Kaikki seisahtuvat.) Mihin
nyt? Karkuunko? Te tiedätte, että he tulevat sotaväkeä kirjoittamaan.
Saako hänen majesteettinsa sotaväen otosta karata?

2:NEN MARKKINAMIES: Mitä hän tarkoittaa?

4:S MARKKINAMIES: Mies on meitä vastaan!

MARKKINAVÄKI: Tulkaa pois!

(Osa pakenee).

SAMUEL CRÖELL: Teitä vastaan en ole. Teidän puolellanne olen. Näen että